Huomenna terapia. En tiedä mistä puhuisin. Kait siitä, miten perseestä tämä oleminen on viime aikoina ollut. Eli valitusta vain.
Suoraan terapiasta aion ajaa tuonne maaseudun rauhaan muutamaksi päiväksi. Jospa saisin itseäni jotenkin aktivoitua. Aion jättää läppärinkin kotiin, mukaan otan pari syntymäpäivälahjaksi saamaani kirjaa, joita olen säästellyt.
Kalastuskausi olisi tietysti tarkoitus avata. Vapise Tuutti !
Elikkäs pariin päivään minusta tuskin kuuluu mitään, ja se ei nyt tarkoita sitä, että olisin hypännyt talon katolta tai päätynyt osastohoitoon. Kumpikaan vaihtoehto ei tosin kovin kaukana ole ollut.
Pärjäilkää.
tiistai, 22. toukokuuta 2012
sunnuntai, 20. toukokuuta 2012
Scheisse
Paskan taso on vakio, se yltää juuri nenän alle, niin ettei siihen huku ja kuole, vaan joutuu sitä haistelemaan ikuisuuden.
Viime aikoina melko kiitettävästi käyttäytynyt selkä alkoi eilen vittuilemaan. Tänään ollaankin sitten oltu aivan rampana. Alaselkä jomottaa ja sykkii tulessa, ja jalkoja jäytää jatkuvasti. Ei ole hyvä istua, ei seisoa, eikä maata. Pitäisi liikkua, syödä papuja ja työntää korviin hehkulamput. Ei nyt vaan jaksa.
Kaikki reseptien mukaiset särkymälääkkeet on jo napsittu tässä vaiheessa päivää. Illan mittaan ja yöllä tiedossa kohtuulliset ylitykset. Pannarit ja rambot ovat käytännössä menettäneet tehonsa totaalisesti. Vaihtoehtoja ? No eihän niitä ole, ainakaan sellaisia mitä minulle määrättäisiin. Ehkä hyväkin niin.
Vituttaa, vaihteeksi.
There is a world of pain
In the falling rain
Around me.
Cream
World Of Pain
Disraeli Gears
1967
Viime aikoina melko kiitettävästi käyttäytynyt selkä alkoi eilen vittuilemaan. Tänään ollaankin sitten oltu aivan rampana. Alaselkä jomottaa ja sykkii tulessa, ja jalkoja jäytää jatkuvasti. Ei ole hyvä istua, ei seisoa, eikä maata. Pitäisi liikkua, syödä papuja ja työntää korviin hehkulamput. Ei nyt vaan jaksa.
Kaikki reseptien mukaiset särkymälääkkeet on jo napsittu tässä vaiheessa päivää. Illan mittaan ja yöllä tiedossa kohtuulliset ylitykset. Pannarit ja rambot ovat käytännössä menettäneet tehonsa totaalisesti. Vaihtoehtoja ? No eihän niitä ole, ainakaan sellaisia mitä minulle määrättäisiin. Ehkä hyväkin niin.
Vituttaa, vaihteeksi.
There is a world of pain
In the falling rain
Around me.
World Of Pain
Disraeli Gears
1967
lauantai, 19. toukokuuta 2012
Oi ihana lauantai !
Papuja perkele !
Kylläpä pistää vituttamaan, kun taloyhtiön pihansiivoustalkoot jäivät väliin mokoman kumikiekon hakkaamisen takia. Tarjolla olisi ollut pihatöitä ja ööö..pihatöitä. Taloyhtiö olisi tarjonnut hommien jälkeen saunan. Omat eväät ja juomat tietenkin. Kyllä tosiaankin harmittaa. Tosin enpä ole kertaakaan tuota piha-aluetta käyttänyt muuhun kuin auton parkkeeraukseen, joten kenties siellä ovat nyt oikeat ihmiset siivoamassa mitä ovat sotkeneetkin.
Loppuillan ajattelin juoda kaljaa, ja syödä rauhoittavia. Horoskooppi tosin lupasi tälle viikonlopulle romantiikkaa, joten sitä odotellessa. Minähän todellakin uskon horoskooppeihin. Poimin useista lukemistani sen, joka on kaikkein positiivisin, niin saa sitten ihan reilumman kerran pettyä. Sielun ruoskiminen vereslihalle on jotain minkä todella osaan, kaikissa muodoissaan.
En minä juo kaljaa ja popsi pillereitä siksi, että se olisi hauskaa. Onhan se tosin joskus sitäkin ollut, vaan ei enää. Aika lailla sama mitä vetää, ja miten paljon, kummempia säväreitä ei enää mistään irtoa. Ainut syy miksi käsi hakeutuu pilleripurkille on se, etten enää yksinkertaisesti kestä arkea ilman jonkunasteista päihtymystä. Eipä se iloksi muutu millään pillereilläkään, mutta siedettävämmäksi. Sellaiseksi, etten mieti talon katolta hyppäämistä enää viiden minuutin välein, vaan huomattavasti harvemmin, ehkä kerran tunnissa. Ja unohdan nopeasti mitä ajattelin.
Bob Dylan boikotoi Youtubea, niin saatte Spotify-linkin. Ottakaa tai jättäkää, joka tapauksessa loistava kappale. Jonkinlaisen musiikkikorvan omaavat immeiset saattavat jopa löytää kotimaamme musiikkihistoriasta aika lailla saman kuuloisen tekeleen.
Bob Dylan
Changing Of The Guards
Street Legal
1978
Linkkivinkki
Kylläpä pistää vituttamaan, kun taloyhtiön pihansiivoustalkoot jäivät väliin mokoman kumikiekon hakkaamisen takia. Tarjolla olisi ollut pihatöitä ja ööö..pihatöitä. Taloyhtiö olisi tarjonnut hommien jälkeen saunan. Omat eväät ja juomat tietenkin. Kyllä tosiaankin harmittaa. Tosin enpä ole kertaakaan tuota piha-aluetta käyttänyt muuhun kuin auton parkkeeraukseen, joten kenties siellä ovat nyt oikeat ihmiset siivoamassa mitä ovat sotkeneetkin.
Loppuillan ajattelin juoda kaljaa, ja syödä rauhoittavia. Horoskooppi tosin lupasi tälle viikonlopulle romantiikkaa, joten sitä odotellessa. Minähän todellakin uskon horoskooppeihin. Poimin useista lukemistani sen, joka on kaikkein positiivisin, niin saa sitten ihan reilumman kerran pettyä. Sielun ruoskiminen vereslihalle on jotain minkä todella osaan, kaikissa muodoissaan.
En minä juo kaljaa ja popsi pillereitä siksi, että se olisi hauskaa. Onhan se tosin joskus sitäkin ollut, vaan ei enää. Aika lailla sama mitä vetää, ja miten paljon, kummempia säväreitä ei enää mistään irtoa. Ainut syy miksi käsi hakeutuu pilleripurkille on se, etten enää yksinkertaisesti kestä arkea ilman jonkunasteista päihtymystä. Eipä se iloksi muutu millään pillereilläkään, mutta siedettävämmäksi. Sellaiseksi, etten mieti talon katolta hyppäämistä enää viiden minuutin välein, vaan huomattavasti harvemmin, ehkä kerran tunnissa. Ja unohdan nopeasti mitä ajattelin.
Bob Dylan boikotoi Youtubea, niin saatte Spotify-linkin. Ottakaa tai jättäkää, joka tapauksessa loistava kappale. Jonkinlaisen musiikkikorvan omaavat immeiset saattavat jopa löytää kotimaamme musiikkihistoriasta aika lailla saman kuuloisen tekeleen.
Changing Of The Guards
Street Legal
1978
Linkkivinkki
torstai, 17. toukokuuta 2012
Versatile Blogger
Sain Tasheelta seuraavanlaisen haasteen/blogipalkinnon, miksi näitä sitten kutsutaankaan. Koitetaan jotain väsätä, vaikka pää ei oikein toimikaan tällä hetkellä.
1. Nimeä 15 bloggaajaa
2. Kerro heille tunnustuksestasi
3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäåsi
4. Kiitä bloggaajaa jolta sait tunnustuksen
5. Lisää The Versatile Blogger Awardin kuva postaukseesi
1. Ensin pitäisi nimetä 15 bloggaajaa, mutta koska tämä lienee kiertänyt jo melkein kaikki bloggaajat, niin lista jää nyt vähän vajaaksi. Koitan laittaa sellaisia, joille haaste ei nähtävästi ole vielä mennyt:
Polga
Ofelia
Pirjo
-Nna
Sipe
Näkymätön Lapsi
Halla
cinnamon
Ulrika Rowan
hwllu
werty
Oma tila ja ajatuksia
2. Teon alla
3. Uuh, mitähän tähän keksisi, kun olen jo blogissani kaiken itsestäni kertonut...
1. Kengänkokoni on 43
2. Olen helvetin laiska ja mukavuudenhaluinen
3. Minulla on isosisko
4. Perheessäni on ollut neljää erirotuista koiraa
5. Kasvatan ikkunalaudalla tilliä, persiljaa, basilikaa, kynteliä ja timjamia
6. Olen helvetin hyvä laittamaan ruokaa
7. Addiktoidun helposti ja nopeasti milloin mihinkin
4. Tasheelle kiitokset tunnustuksesta
5. Done.
1. Nimeä 15 bloggaajaa
2. Kerro heille tunnustuksestasi
3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäåsi
4. Kiitä bloggaajaa jolta sait tunnustuksen
5. Lisää The Versatile Blogger Awardin kuva postaukseesi
1. Ensin pitäisi nimetä 15 bloggaajaa, mutta koska tämä lienee kiertänyt jo melkein kaikki bloggaajat, niin lista jää nyt vähän vajaaksi. Koitan laittaa sellaisia, joille haaste ei nähtävästi ole vielä mennyt:
Polga
Ofelia
Pirjo
-Nna
Sipe
Näkymätön Lapsi
Halla
cinnamon
Ulrika Rowan
hwllu
werty
Oma tila ja ajatuksia
2. Teon alla
3. Uuh, mitähän tähän keksisi, kun olen jo blogissani kaiken itsestäni kertonut...
1. Kengänkokoni on 43
2. Olen helvetin laiska ja mukavuudenhaluinen
3. Minulla on isosisko
4. Perheessäni on ollut neljää erirotuista koiraa
5. Kasvatan ikkunalaudalla tilliä, persiljaa, basilikaa, kynteliä ja timjamia
6. Olen helvetin hyvä laittamaan ruokaa
7. Addiktoidun helposti ja nopeasti milloin mihinkin
4. Tasheelle kiitokset tunnustuksesta
5. Done.
keskiviikko, 16. toukokuuta 2012
Särki
Rikki. Palasina. Tyhjä.
Painajaisia, valitettavan todellisia. En muista milloin viimeiksi olen tuntenut oloni yhtä epätodellisen yksinäiseksi ja ontoksi. Minuuteni tuntuu haihtuneen yöllä hien mukana taivaisiin.
Herättyäni riivin kosteat petivaatteet pois sängystä, ja jätin makuuhuoneen tuulettumaan. Siirryin olohuoneen sohvalle, jossa makoilin kattoa tuijottaen kolme tuntia. Kolmeen tuskalliseen tuntiin en pystynyt liikkumaan, mietin vain elämääni ja kaikkea mitä olin aikanani saanut ja menettänyt. En usko, että tulen koskaan saamaan elämääni mielekästä täytettä. Olen yksinkertaisesti liian lopussa, että jaksaisin edes yrittää.
Tahdon pois.
Miksi kaikki ihmiset, jotka olen jättänyt taakseni, ovat pystyneet rakentamaan elämänsä uudelleen ? Miksen minä pysty ? Miksi menneet asiat ja ihmiset piinaavat minua ikuisesti ? Miksi olen yhä rikki, vielä vuosien päässä koetusta ?
En saa enää mitään tyydytystä mistään. En kirjallisuudesta, en musiikista, en luonnosta, en ihmisistä, en päihteistä. Olen niin täyttynyt negatiivisuudella, ettei tilaa muulle enää ole.
Terveyteni on palasina, paitsi psyykkisesti niin fyysisestikin. En jaksa enää kuunnella omaa kehoani. Haluaisin sen olevan hiljaa, huomaamatta.
Olen pakotettu aloittamaan psyykelääkitykseni uudestaan, jos aion pysyä hengissä. En vain keksi yhtään hyvää syytä miksi minun pitäisi.
Kissa.
John Lennon & Yoko Ono
Watching The Wheels
Double Fantasy
1980
Painajaisia, valitettavan todellisia. En muista milloin viimeiksi olen tuntenut oloni yhtä epätodellisen yksinäiseksi ja ontoksi. Minuuteni tuntuu haihtuneen yöllä hien mukana taivaisiin.
Herättyäni riivin kosteat petivaatteet pois sängystä, ja jätin makuuhuoneen tuulettumaan. Siirryin olohuoneen sohvalle, jossa makoilin kattoa tuijottaen kolme tuntia. Kolmeen tuskalliseen tuntiin en pystynyt liikkumaan, mietin vain elämääni ja kaikkea mitä olin aikanani saanut ja menettänyt. En usko, että tulen koskaan saamaan elämääni mielekästä täytettä. Olen yksinkertaisesti liian lopussa, että jaksaisin edes yrittää.
Tahdon pois.
Miksi kaikki ihmiset, jotka olen jättänyt taakseni, ovat pystyneet rakentamaan elämänsä uudelleen ? Miksen minä pysty ? Miksi menneet asiat ja ihmiset piinaavat minua ikuisesti ? Miksi olen yhä rikki, vielä vuosien päässä koetusta ?
En saa enää mitään tyydytystä mistään. En kirjallisuudesta, en musiikista, en luonnosta, en ihmisistä, en päihteistä. Olen niin täyttynyt negatiivisuudella, ettei tilaa muulle enää ole.
Terveyteni on palasina, paitsi psyykkisesti niin fyysisestikin. En jaksa enää kuunnella omaa kehoani. Haluaisin sen olevan hiljaa, huomaamatta.
Olen pakotettu aloittamaan psyykelääkitykseni uudestaan, jos aion pysyä hengissä. En vain keksi yhtään hyvää syytä miksi minun pitäisi.
Kissa.
Watching The Wheels
Double Fantasy
1980
tiistai, 15. toukokuuta 2012
Perspiraatiota
Sunnuntaina alkanut sairaan kamala olo jatkuu vain. Ne ketkä eivät ole kiinnostuneita ruumiintoiminnoista ja eritteistä voivat lopettaa lukemisensa tähän.
Olen tänään vaihtanut t-paidan ja alushousut jo kolme kertaa. Eli päälläni on siis neljäs vaatekerta em. asusteita. Olen kovasti yrittänyt vaihdella värejä ja malleja, josko sitä kautta olisi saanut hikoilun loppumaan, mutta ei. Verkkareita ja sukkia en ole vaihtanut kuin kertaalleen. Käsittämätöntä miten samaan aikaan kun jalassa on villasukat varpaitani paleltaa, ja muuten kylven hiessä. Välillä iskevät kylmäaallot, jotka pakottavat minut pukemaan päälleni vielä villapaidan, vain sillä tuloksella, että selkä kastuu, vaikka käsivarret ovat kananlihalla.
Koska hikoilen kuin eksyksissä oleva sika konsanaan, joudun juomaan koko ajan jotain. Ja sittenhän tuleekin taas hiki. Ravaan kusella ja hikoilen. Hillitöntä menoa.
Kämpän lämpötilalla ei tunnu olevan mitään syy- tahi seuraamussuhdetta kroppani tuntoihin. Tuuletin päivällä niin, että loppukin tukka lähti päästä, tuloksena kananlihainen hikoilu.
Käteni tärisevät, joko kylmästä, tai sitten jostain puutostilasta, veikkaisin jälkimmäistä. Samaan sykkyrään kun isketään vielä hampaiden yhteenjärsiminen ja päänsärky, niin olo on kaukana omenaisesta.
En ole nyt viikkoon saanut nukutuksi kunnolla, käytännössä kolmisen tuntia per yö. Peiton alla ei ihme kyllä ole liian kuuma, vaan jokseenkin sopiva. Silti nukkuminen on kevyttä torkahtelua ja heräilyjä painajaisiin, jotka niitä eläessä tuntuvat kestävän ikuisuuden, mutta kello kertoo nukutuksi ajaksi 15min. En tiedä pitäisikö tuon olla edes mahdollista, että ehdin moisessa ajassa vaipua niin syvään uneen, että näen painajaisia ? Kenties ne ovatkin jotain valve- ja unitilan välisiä houreita.
Eilisiltana sain itseni joltisenlaiseen kuntoon douppaamalla sopivasti kaikkea sekaisin. Tuli hetkeksi lämmin, mutta hikoilematon olo. Kenties minun täytyy myöntää vaihteeksi itselleni, että olen taas koukussa kaikkeen paskaan. Niin hyvin kuin lopettaminen/vähentäminen jo yhdessä vaiheessa sujuikin. Miksihän yritin edes vähentää tai lopettaa mitään ? En muista enää. Kaikki karkit vaan kehiin, niin on hauskempaa, teilläkin.
Hyvästi raitis tulevaisuus !
Olen tänään vaihtanut t-paidan ja alushousut jo kolme kertaa. Eli päälläni on siis neljäs vaatekerta em. asusteita. Olen kovasti yrittänyt vaihdella värejä ja malleja, josko sitä kautta olisi saanut hikoilun loppumaan, mutta ei. Verkkareita ja sukkia en ole vaihtanut kuin kertaalleen. Käsittämätöntä miten samaan aikaan kun jalassa on villasukat varpaitani paleltaa, ja muuten kylven hiessä. Välillä iskevät kylmäaallot, jotka pakottavat minut pukemaan päälleni vielä villapaidan, vain sillä tuloksella, että selkä kastuu, vaikka käsivarret ovat kananlihalla.
Koska hikoilen kuin eksyksissä oleva sika konsanaan, joudun juomaan koko ajan jotain. Ja sittenhän tuleekin taas hiki. Ravaan kusella ja hikoilen. Hillitöntä menoa.
Kämpän lämpötilalla ei tunnu olevan mitään syy- tahi seuraamussuhdetta kroppani tuntoihin. Tuuletin päivällä niin, että loppukin tukka lähti päästä, tuloksena kananlihainen hikoilu.
Käteni tärisevät, joko kylmästä, tai sitten jostain puutostilasta, veikkaisin jälkimmäistä. Samaan sykkyrään kun isketään vielä hampaiden yhteenjärsiminen ja päänsärky, niin olo on kaukana omenaisesta.
En ole nyt viikkoon saanut nukutuksi kunnolla, käytännössä kolmisen tuntia per yö. Peiton alla ei ihme kyllä ole liian kuuma, vaan jokseenkin sopiva. Silti nukkuminen on kevyttä torkahtelua ja heräilyjä painajaisiin, jotka niitä eläessä tuntuvat kestävän ikuisuuden, mutta kello kertoo nukutuksi ajaksi 15min. En tiedä pitäisikö tuon olla edes mahdollista, että ehdin moisessa ajassa vaipua niin syvään uneen, että näen painajaisia ? Kenties ne ovatkin jotain valve- ja unitilan välisiä houreita.
Eilisiltana sain itseni joltisenlaiseen kuntoon douppaamalla sopivasti kaikkea sekaisin. Tuli hetkeksi lämmin, mutta hikoilematon olo. Kenties minun täytyy myöntää vaihteeksi itselleni, että olen taas koukussa kaikkeen paskaan. Niin hyvin kuin lopettaminen/vähentäminen jo yhdessä vaiheessa sujuikin. Miksihän yritin edes vähentää tai lopettaa mitään ? En muista enää. Kaikki karkit vaan kehiin, niin on hauskempaa, teilläkin.
Hyvästi raitis tulevaisuus !
maanantai, 14. toukokuuta 2012
Cattimus
Kirjoitan tätä postausta hieman ristiriitaisin tuntein. Toisaalta tunnen kihelmöivää odotusta ja intoa, toisaalta taas ajatukset ovat huolestuneita blogiystävän lemmikin huonosta tilasta. Rapsutuksia sinne ja toivotaan, että kaikki järjestyy parhain päin.
Joka tapauksessa voin ylpeänä ilmoittaa, että Sepän perheeseen tulee uusi jäsen heinäkuun alussa. Nuori herra on punainen maatiaskolli, tiedä sitten vaikka olisi Lwaiugerhjvnin jälkeläisiä :)
Minulla on nyt puolitoista kuukautta aikaa säästää hieman rahaa, että saan hankittua oikein hienon kiipeilypuun, kuljetusboksin sun muuta kivaa sälää. Toki Pojun jäljiltä on raapimispuu, ruoka- ja juomakupit ja leluja jäljellä, mutta toki jotain uuttakin pitää hankkia lapsoselle.
Hieman jännittää se, että pysyykö tämä kattimus terveenä. Pojun poismeno roikkuu vieläkin raskaana pilvenä päälläni. Vaikka tiedän, etten olisi asialle mitään mahtanut, tuntuu silti, että olisin tehnyt jotain väärin. Olen huono päästämään irti negatiivisista ajatuksista.
Uskon kuitenkin, että kunhan pieni kehrääjä tulee taloon, niin ilmassa on niin paljon positiivista energiaa, että saan vihdoin saattaa Pojun muiston arvoiseensa rauhaan.
Miau ! Miten minä maltan odottaa !
Al Stewart
Year Of The Cat
Year Of The Cat
1976
Joka tapauksessa voin ylpeänä ilmoittaa, että Sepän perheeseen tulee uusi jäsen heinäkuun alussa. Nuori herra on punainen maatiaskolli, tiedä sitten vaikka olisi Lwaiugerhjvnin jälkeläisiä :)
Minulla on nyt puolitoista kuukautta aikaa säästää hieman rahaa, että saan hankittua oikein hienon kiipeilypuun, kuljetusboksin sun muuta kivaa sälää. Toki Pojun jäljiltä on raapimispuu, ruoka- ja juomakupit ja leluja jäljellä, mutta toki jotain uuttakin pitää hankkia lapsoselle.
Hieman jännittää se, että pysyykö tämä kattimus terveenä. Pojun poismeno roikkuu vieläkin raskaana pilvenä päälläni. Vaikka tiedän, etten olisi asialle mitään mahtanut, tuntuu silti, että olisin tehnyt jotain väärin. Olen huono päästämään irti negatiivisista ajatuksista.
Uskon kuitenkin, että kunhan pieni kehrääjä tulee taloon, niin ilmassa on niin paljon positiivista energiaa, että saan vihdoin saattaa Pojun muiston arvoiseensa rauhaan.
Miau ! Miten minä maltan odottaa !
Year Of The Cat
Year Of The Cat
1976
sunnuntai, 13. toukokuuta 2012
Tytinää ja kananlihaa
Käsittämättömän paska päivä. Tai no, alku oli ihan mukava, kävimme vanhempieni kanssa totuttuun tapaan äitienpäivälounaalla. Ruoka oli hyvää, ja tuli myöskin totuttuun tapaan syötyä hieman liikaakin.
Iltapäivällä kotiuduin sitten, ja koko saatanan loppupäivä onkin kulunut hikoillessa, vuoroin kylmänväreissä ja vuoroin kuin saunassa. Olo on ollut kuin pahimmissakin refloissa, vaikkei mitään sellaista pitäisi olla. Tärinää, pääkipua, levottomuutta ja muuta paskaa. Käytännössä olen vain kurjistellen odottanut iltaa, että pääsisi nukkumaan vahvasti doupattuna. Huomenna ei ole onneksi mitään menoakaan, joten saatan viettää vaikka koko päivän sängyssä.
Hieman olen ollut pettynyt, etten ole saanut yhtään treffivastausta perjantaina postaamaani kosiskeluun. Saattaahan se olla niinkin, ettei se oikea ole vielä ilmoitustani lukenut, joten odotellaan nyt vielä.
Ai mutta hei, oli minulla jotain positiivistakin ilmoitettavaa. Sain tietooni paikan, jossa mahdollisesti olisi heinäkuun alussa luovutettavia kissapentuja. Joten huomennapa soittelen sinne, ja mahdollisesti käyn ensi viikolla paikan päällä katsomassakin. En siis ole varma siitä, vieläkö pentuja on varaamatta, mutta pidetään peukkuja.
Nyt vetäydyn sohvalle katsomaan jotain aivotonta leffaa, ja yritän nukahtaa mahdollisimman pian.
Ei edes biisiä jaksa nyt kaivaa, plaah.
Iltapäivällä kotiuduin sitten, ja koko saatanan loppupäivä onkin kulunut hikoillessa, vuoroin kylmänväreissä ja vuoroin kuin saunassa. Olo on ollut kuin pahimmissakin refloissa, vaikkei mitään sellaista pitäisi olla. Tärinää, pääkipua, levottomuutta ja muuta paskaa. Käytännössä olen vain kurjistellen odottanut iltaa, että pääsisi nukkumaan vahvasti doupattuna. Huomenna ei ole onneksi mitään menoakaan, joten saatan viettää vaikka koko päivän sängyssä.
Hieman olen ollut pettynyt, etten ole saanut yhtään treffivastausta perjantaina postaamaani kosiskeluun. Saattaahan se olla niinkin, ettei se oikea ole vielä ilmoitustani lukenut, joten odotellaan nyt vielä.
Ai mutta hei, oli minulla jotain positiivistakin ilmoitettavaa. Sain tietooni paikan, jossa mahdollisesti olisi heinäkuun alussa luovutettavia kissapentuja. Joten huomennapa soittelen sinne, ja mahdollisesti käyn ensi viikolla paikan päällä katsomassakin. En siis ole varma siitä, vieläkö pentuja on varaamatta, mutta pidetään peukkuja.
Nyt vetäydyn sohvalle katsomaan jotain aivotonta leffaa, ja yritän nukahtaa mahdollisimman pian.
Ei edes biisiä jaksa nyt kaivaa, plaah.
perjantai, 11. toukokuuta 2012
Joen rannalla
Tällainen hento romanttinen balladi illan yksinäisiin tunteihin.
This much madness
Is too much sorrow
It's impossible
To make it today.
Neil Young
Down By The River
Everybody Knows This Is Nowhere
1969
This much madness
Is too much sorrow
It's impossible
To make it today.
Down By The River
Everybody Knows This Is Nowhere
1969
Rehvi-ilmoitus
Haluaisin vain näin kesän kynnyksellä muistuttaa kaikkia naiseläviä, että olen edelleen sinkku, ja erittäin helposti iskettävissä.
Vaimoehdokkaalta vaadin ymmärtämystä epäkoordinoitua ajattelua kohtaan, sekä jonkinlaista taloudenpidon ymmärtämystä. En suinkaan ole hakemassa sisäkköä, koska tässä taloudessa kokkaan minä. Jos morsmaikku ymmärtäisi pestä edes omat pyykkinsä, ja tarttua imuriin silloin tällöin, niin olisin jo melko otettu. Tiskaamista voisi neitokainen rakastaa, koska minä sitä vihaan. Ei kaikista asioista tarvitse olla samaa mieltä.
Mikäli tämä tulevan elämäni suuri rakkaus pitäisi eläimistä, etenkin kissoista ja koirista, olisi auvomme taattu. Sellaisia otuksia saa tuoda mukanansakin yhteiseen tulevaan residenssiimme. Mitään kissamummoa 123 katin kanssa en kaipaa hajuhaittojen takia.
Kaikenkaikkiaan sinun pitäisi ymmärtää minua myös silloin, kun en kahteen viikkoon puhu mitään. Sosiaalinen elämämme voisi koostua kerran kuukaudessa ulkona syömisestä ja elokuvista, mikäli olisit sitten valmis syömään seuraavan viikon hernekeittoa.
Rahaa minulla ei ole, joten ei haittaisi vaikka sinulla olisi. Itsekunnioitukseni sallii elämisen muiden varoilla, joten siitä sinun ei tarvitse huolestua. Toki moisessa tapauksessa muistaisin sinua silloin tällöin lahjoilla, jotka luultavasti joutuisit itse maksamaan.
Luonteeltani olen pessimisti, vaikeasti masentunut, psykoosipiirteinen, sos.tilanteiden pelkoinen, yleisesti ahdistunut ja kaikin puolin melko hankala. Lisäksi olen fyysisesti rapakunnossa ja sairaalloinen.
Ulkonäöllisesti olen hirmu komea. Tai ainakin olin parikymmentä vuotta sitten. Naiselta toivon omia hampaita ja hiuksia, sekä sitä, ettei lentokoneessa tarvitse varata kahta paikkaa. Valitettavasti olen näissä ulkonäköasioissa hieman pinnallinen.
Jos olet kiinnostunut, varakas ja kaunis nainen, joka haluaa tehdä elämästään helvetin, niin ota yhteyttä sivun laidassa näkyvään sähköpostiosoitteeseen. Morjens !
Ai niin, tottakai se pitää laittaa joku imelä slovari tähän loppuun:
Harry Nilsson
Without You
Nilsson Schmilsson
1971
Vaimoehdokkaalta vaadin ymmärtämystä epäkoordinoitua ajattelua kohtaan, sekä jonkinlaista taloudenpidon ymmärtämystä. En suinkaan ole hakemassa sisäkköä, koska tässä taloudessa kokkaan minä. Jos morsmaikku ymmärtäisi pestä edes omat pyykkinsä, ja tarttua imuriin silloin tällöin, niin olisin jo melko otettu. Tiskaamista voisi neitokainen rakastaa, koska minä sitä vihaan. Ei kaikista asioista tarvitse olla samaa mieltä.
Mikäli tämä tulevan elämäni suuri rakkaus pitäisi eläimistä, etenkin kissoista ja koirista, olisi auvomme taattu. Sellaisia otuksia saa tuoda mukanansakin yhteiseen tulevaan residenssiimme. Mitään kissamummoa 123 katin kanssa en kaipaa hajuhaittojen takia.
Kaikenkaikkiaan sinun pitäisi ymmärtää minua myös silloin, kun en kahteen viikkoon puhu mitään. Sosiaalinen elämämme voisi koostua kerran kuukaudessa ulkona syömisestä ja elokuvista, mikäli olisit sitten valmis syömään seuraavan viikon hernekeittoa.
Rahaa minulla ei ole, joten ei haittaisi vaikka sinulla olisi. Itsekunnioitukseni sallii elämisen muiden varoilla, joten siitä sinun ei tarvitse huolestua. Toki moisessa tapauksessa muistaisin sinua silloin tällöin lahjoilla, jotka luultavasti joutuisit itse maksamaan.
Luonteeltani olen pessimisti, vaikeasti masentunut, psykoosipiirteinen, sos.tilanteiden pelkoinen, yleisesti ahdistunut ja kaikin puolin melko hankala. Lisäksi olen fyysisesti rapakunnossa ja sairaalloinen.
Ulkonäöllisesti olen hirmu komea. Tai ainakin olin parikymmentä vuotta sitten. Naiselta toivon omia hampaita ja hiuksia, sekä sitä, ettei lentokoneessa tarvitse varata kahta paikkaa. Valitettavasti olen näissä ulkonäköasioissa hieman pinnallinen.
Jos olet kiinnostunut, varakas ja kaunis nainen, joka haluaa tehdä elämästään helvetin, niin ota yhteyttä sivun laidassa näkyvään sähköpostiosoitteeseen. Morjens !
Ai niin, tottakai se pitää laittaa joku imelä slovari tähän loppuun:
Without You
Nilsson Schmilsson
1971
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)